"Jos me tunnustamme syntimme, niin hän on uskollinen ja vanhurskas, että hän antaa meille syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." (1. Joh. 1:9).

Syntien tunnustaminen on välttämätön ja jumalallinen käytäntö, joka auttaa meitä suuntaamaan elämämme uudelleen Jumalan puoleen ja elämään yhteisössä muiden uskovien kanssa.

Apostoli Johannes opettaa alkuseurakunnalle tunnustuksen tärkeyttä 1. Johanneksen evankeliumissa 1:9. Hän osoittaa kirjeensä ihmisille, jotka väittävät olevansa yhteydessä Jumalaan, mutta elävät kuitenkin synnissä: "Jos me väitämme olevamme yhteydessä häneen ja kuitenkin vaellamme pimeydessä, niin me valehtelemme emmekä elä totuudessa" (1. Joh. 1:6). Koko kirjoituksensa ajan apostoli Johannes kutsuu seurakuntaa vaeltamaan valkeudessa, niin kuin Jumala on vuonnavaloa, sovittamalla usko ja käytäntö yhteen tunnustuksen ja katumuksen kautta.

Johannes kirjoittaa 1. Johanneksen kirjeen auttaakseen uusia uskovia kokemaan hengellistä yhteyttä, joka syntyy, kun usko ja teot ovat sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Samoin kuin apostoli Paavalin kirje korinttilaisille, Johannes opettaa uusia uskovia tekemään parannuksen, kun synti hiipii seurakuntaan, ja osoittaa ihmiset takaisin uskoon Jeesukseen, Jumalan Poikaan, joka puhdistaa meidät kaikesta synnistä. "Mutta jos me vaellammevalkeudessa, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä" (1. Joh. 1:7).

Johannes perustelee opetuksensa tunnustuksesta Jumalan luonteella, kun hän sanoo: "Jumala on valkeus, eikä hänessä ole mitään pimeyttä" (1. Joh. 1:5). Johannes käyttää valon ja pimeyden vertausta vastakohtana Jumalan ja syntisen ihmiskunnan luonteelle.

Kuvaamalla Jumalaa valona Johannes korostaa Jumalan täydellisyyttä, Jumalan totuutta ja Jumalan voimaa karkottaa hengellinen pimeys. Valo ja pimeys eivät voi olla samassa tilassa. Kun valo ilmestyy, pimeys katoaa.

Jeesus on Jumalan valo, joka tuli maailman hengelliseen pimeyteen paljastaakseen ihmisen synnin: "Valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta, sillä heidän tekonsa olivat pahat" (Joh. 3:19). Syntinsä tähden ihmiset hylkäsivät Jeesuksen pelastajanaan. He rakastivat enemmän syntinsä pimeyttä kuin Jumalan pelastuksen valoa. Jeesuksen rakastaminen on synnin vihaamista.

Jumala on tosi. Hänen tiensä on luotettava. Hänen lupauksensa ovat varmoja. Hänen sanaansa voi luottaa. Jeesus tuli paljastamaan Jumalan totuuden hälventääkseen synnin petoksen. "Ja me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta me tuntisimme hänet, joka on tosi" (1. Joh. 5:20).

Jumalan valo loistaa ihmissydämen pimeyteen ja paljastaa sen synnin ja turmeltuneisuuden: "Sydän on petollinen yli kaiken ja epätoivoisen sairas; kuka voi sitä ymmärtää?" (Jer. 17:9).

Maailman valona Jeesus valaisee käsityksemme oikeasta ja väärästä ja paljastaa Jumalan normit ihmisen käyttäytymiselle. Jeesus rukoilee, että hänen seuraajansa pyhitettäisiin eli erotettaisiin maailmasta Jumalan palvelemista varten ottamalla vastaan Jumalan sanan totuus: "Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus" (Joh. 17:17).

Elämä, joka on oikein suunnattu Jumalaan, heijastaa Jumalan sanan totuutta täyttämällä Jumalan suunnitelman rakastaa Jumalaa ja muita. "Jos te pidätte minun käskyni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan" (Joh. 15:10). "Tämä on minun käskyni, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut" (Joh. 15:12).

Me pysymme Jumalan rakkaudessa, kun hylkäämme maailman tavat ja seuraamme Jumalan käskyjä, kun teemme parannuksen itseohjautuvasta elämästä, joka tavoittelee syntisiä nautintoja, Jumalan ohjaamaan elämään, joka iloitsee Hänen kunnioittamisestaan.

Raamattu opettaa meille, että on mahdotonta saada aikaan tällaista muutosta omin voimin. Sydämemme on niin epätoivoisen paha, että tarvitsemme sydämensiirron (Hesekiel 36:26). Olemme niin täysin synnin kuluttamia, että olemme hengellisesti kuolleita sisältä (Ef. 2:1).

Tarvitsemme uuden sydämen, joka on notkea ja muovautuva Jumalan johdatukselle. Tarvitsemme uuden elämän, jota Jumalan Henki ohjaa ja ohjaa. Ja tarvitsemme välittäjän, joka palauttaa suhteemme Jumalaan.

Onneksi Jumala huolehtii meille siitä, mitä emme itse kykene huolehtimaan (Joh. 6:44; Ef. 3:2). Jeesus on välittäjämme. Jeesus kertoo apostoli Tuomakselle, että hän on tie Isän luo: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani" (Joh. 14:6).

Kun uskomme Jeesukseen, saamme iankaikkisen elämän: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh. 3:16).

Jumala antaa meille uuden elämän Pyhän Hengen kautta: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellei joku synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä Jumalan valtakuntaan. Se, mikä on lihasta syntynyt, on lihaa, ja mikä on Hengestä syntynyt, on henkeä" (Joh. 3:5-6). Pyhä Henki toimii oppaanamme, johdattaa meidät Jumalan totuuteen, auttaa meitä elämään Jumalan tahdon mukaan, kun opimme oppimaanalistu hänen johdatukseensa: "Kun totuuden Henki tulee, hän johdattaa sinut kaikkeen totuuteen" (Joh. 16:13).

Johannes kirjoittaa evankeliuminsa rohkaistakseen ihmisiä uskomaan Jeesukseen ja saamaan iankaikkisen elämän: "Mutta nämä on kirjoitettu, jotta te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä olisi uskoessanne elämä hänen nimessään" (Joh. 20:31).

Kirjeissään Johannes kutsuu seurakuntaa parannukseen, kääntymään pois synnistä ja pimeydestä, hylkäämään maailman halut, hylkäämään lihan syntiset halut ja elämään sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Johannes muistuttaa seurakuntaa toistuvasti hylkäämään maailman ja elämään Jumalan tahdon mukaisesti.

"Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mitä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mitä maailmassa on - lihan halut ja silmien halut ja ylpeys omaisuudesta - ei ole Isästä, vaan se on maailmasta. Ja maailma katoaa himoineen, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti" (1. Joh. 2:15-17).

Johannes käyttää jälleen valon ja pimeyden kieltä kutsuakseen seurakuntaa kääntymään pois maailman levittämästä vihasta Jumalan rakkauteen, joka edistää keskinäistä rakkautta: "Joka sanoo olevansa valkeudessa ja vihaa veljeään, on vielä pimeydessä. Joka rakastaa veljeään, pysyy valkeudessa, eikä hänessä ole mitään syytä kompastua. Mutta joka vihaa veljeään, on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä.pimeydessä, eikä tiedä, minne on menossa, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä" (1. Joh. 2:9-11).

Kautta historian kirkko on hylännyt rakkautensa Jumalaan ja antanut periksi maailman houkutuksille. Tunnustus on keino taistella tätä syntistä taipumusta vastaan itsessämme. Ne, jotka elävät jumalallisten normien mukaan, elävät valossa, niin kuin Jumala on valossa. Ne, jotka elävät maallisten normien mukaan, ovat osallisia maailman pimeydessä. Johannes kutsuu kirkkoa pysymään uskollisena heidänkutsumus, ylistää Jumalaa elämällään ja hylätä maailman eetos.

Kun huomaamme, että elämämme ei heijasta Jumalan rakkautta, meidän tulisi kääntyä tunnustuksen ja parannuksen puoleen. Pyydämme Jumalan Henkeä taistelemaan puolestamme, auttamaan meitä vastustamaan synnin kiusausta ja antamaan meille anteeksi, kun annamme periksi lihan himoille.

Kun Jumalan kansa elää maallisten normien mukaisesti - etsien henkilökohtaista nautintoa seksuaalisen halun tavoittelun kautta, tai elämme jatkuvassa tyytymättömyydessä, koska olemme tyytymättömiä työhömme, perheeseemme, seurakuntaamme tai aineelliseen omaisuuteemme, tai kun yritämme löytää henkilökohtaisen turvan varallisuuden kartuttamisen kautta sen sijaan, että löytäisimme sen yksin Kristuksesta - elämmeMe elämme pimeydessä ja tarvitsemme Jumalan valoa, joka valaisee sydämemme tilan ja paljastaa syntiemme syvyyden, jotta muistaisimme Jumalan lunastavan armon henkäyksen ja hylkäisimme jälleen kerran maailman piirteet.

Synnin tunnustaminen ei ole kristityn elämässä yksittäinen teko. On totta, että tulemme pelastavaan uskoon kuulemalla Jumalan sanaa (Room. 10:17), jolloin saamme hengellisen valaistuksen Jumalan normista elämällemme ja vakaumuksen siitä, ettemme ole täyttäneet sitä (Room. 3:23). Synnintunnustuksen kautta Pyhä Henki johdattaa meidät tekemään parannuksen ja vastaanottamaan armon, jonka Jumala antaa meille saatavillemmeJeesuksen Kristuksen sovitustyö (Ef. 2:4-9). Tämä on Jumalan pelastava armo, jossa me tunnustamme syntimme Jumalalle ja Jeesus lukee meille vanhurskautensa (Room. 4:22).

On myös totta, että tunnustamalla säännöllisesti syntimme Jumalalle, me kasvamme pyhittävässä armossa. Me kasvamme ymmärtämään synnin syvyyttä ja Jeesuksen sovituksen henkeä. Me kasvamme arvostamaan Jumalan kirkkautta ja hänen vaatimuksiaan. Me kasvamme riippuvaisuudessa Jumalan armosta ja hänen Henkensä elämästä meissä. Tunnustamalla säännöllisesti syntimme Jumalalle, me muistamme, että veri, jonka Kristus on vuodattanut puolestamme.kattaa monia syntejä - menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden.

Säännöllinen tunnustaminen ei ole Jeesuksen ristin työn hylkäämistä, vaan osoitus uskostamme Jumalan pyhittävään armoon.

Tunnustamalla säännöllisesti syntimme Jumalalle muistamme armon, jonka olemme saaneet Jeesuksen sovituksen kautta. Me vaalimme sydämessämme Jumalan lupauksen totuutta Jeesuksesta, Messiaastamme: "Totisesti hän on kantanut meidän murheemme ja kantanut meidän murheemme; silti me pidimme häntä lyötynä, Jumalan lyömänä ja ahdistamana. Mutta hän on lävistetty meidän rikkomustemme tähden, hänet on murskattu meidän pahojen tekojemme tähden; hänen päällään onoli se kuritus, joka toi meille rauhan, ja hänen haavoillaan me olemme parantuneet. Ja me olemme kuin lampaat eksyneet, me olemme kääntyneet - kukin omille teilleen - ja Herra on laskenut meidän kaikkien pahat tekomme hänen päälleen" (Jes. 53:4-6).

Meidän on otettava tavaksi tunnustaa ja tehdä parannus, ei vanhurskauden edellytyksenä, vaan keinona torjua hengellistä pimeyttä, suunnata itsemme uudelleen Jumalaan ja yhteyteen kirkon kanssa.

Johannes kutsuu seurakuntalaisia pohtimaan Jumalan vanhurskautta (valkeutta) ja omaa syntisyyttään (pimeyttä). Johannes kutsuu hoitamiaan hengellisiä lapsia tunnistamaan ihmisyyteen sisältyvän synnin. "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me petämme itseämme, eikä totuus ole meissä" (1. Joh. 1:8). Jumalan totuus paljastaa syntimme.

Kun painan Jumalan sanan mieleeni, kätken Jumalan totuuden sydämeeni ja annan Jumalan Hengelle ammuksia, joilla se voi käydä sotaa sydämeni kiusauksia vastaan. Kun sydämeni alkaa pettää minua ja himoitsee tämän maailman asioita, Jumalan sana ryhtyy toimeen muistuttaen minua Jumalan standardeista ja muistuttaen minua siitä, että minulla on puolestapuhuja Jumalan Hengessä, joka työskentelee puolestani ja auttaa minua saamaanvastustan kiusausta. Teen yhteistyötä Jumalan Hengen kanssa, kun kuuntelen Jumalan sanaa, alistun Hengen johdatukseen ja vastustan syntisiä halujani. Taistelen Jumalan Henkeä vastaan, kun annan myöten lihan himoille.

Jaakob kuvailee kiusausta näin: "Älköön kukaan sanoko kiusauksessa: "Jumala kiusaa minua", sillä Jumalaa ei voi kiusata pahalla, eikä hän itse kiusaa ketään. Mutta jokainen ihminen joutuu kiusaukseen, kun hänen oma halunsa houkuttelee ja houkuttelee häntä. Silloin halu, kun se on hedelmöittynyt, synnyttää synnin, ja synti, kun se on kasvanut täyteen, synnyttää kuoleman" (Jaak. 1:13-15).

Kun antaudumme himolle, teemme syntiä Jumalaa vastaan ja vaellamme pimeydessä. Tällaisessa tilassa Jumala kutsuu meidät ripittäytymään ja toivottaa meidät tervetulleiksi armollaan.

Tunnustuksessamme on toivoa. Kun tunnustamme syntimme, katkaisemme uskollisuutemme maailmalle ja sen rikkinäisille normeille. Kohdistamme itsemme uudelleen Kristukseen. "Vaellamme valkeudessa, niin kuin hän on valkeudessa." Johannes kutsuu seurakuntaa tunnustamaan syntinsä tietäen, että anteeksiantamus on saatavissa Jeesuksen sovitusuhrin kautta. Jeesus muistuttaa meitä siitä, että Saatana aikoo tuhota meidät, mutta Jeesus aikoo elää."Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan, mutta minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja että heillä olisi sitä yltäkylläisesti" (Joh. 10:10).

On turha yrittää peittää syntejämme peittämällä omat virheemme. "Joka syntiänsä peittää, ei menesty" (Sananl. 28:13). "Peittäminen" on muuten sovituksen merkitys. Jeesus peittää syntimme kokonaan verellään. Emme voi koskaan täysin korjata vääryyksiämme. Tarvitsemme Jumalan armoa, joten Jumala kutsuu meidät ripittäytymään muistuttaen meitä siitä, että "Jos me tunnustamme syntimme, niin hän on uskollinen ja vanhurskas, että hän antaa meille syntimme anteeksi".ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä" (1. Joh. 1:9).

Jumala on uskollinen antamaan anteeksi. Hän ei jaa meidän ailahtelevaisuuttamme. Meidän ei tarvitse miettiä, onko Jumala meille armollinen, kun tulemme hänen luokseen ripittäytymään. Meidän ei tarvitse epätoivoisesti miettiä pahuuttamme tai miettiä, murskaudummeko rangaistuksen alle hemmottelumme vuoksi. Jumala "on uskollinen ja vanhurskas, että hän antaa meille syntimme anteeksi".

Oikeudenmukainen rangaistus synneistämme on jo täytetty Jeesuksessa. Hänen verensä sovittaa meidät. Me emme voi tehdä mitään täyttääkseen Jumalan oikeudenmukaisuuden syntiemme tähden, mutta Jeesus voi ja on tehnyt sen, kerran ja lopullisesti ristillä. Jeesus on täyttänyt rangaistuksen vääryydestämme, joten menemme rippiin tietäen, että pyyntömme synninpäästöstä on jo täytetty Jeesuksessa.

Jumala on uskollinen ja oikeudenmukainen antamaan anteeksi. Hän ei vaadi katumusta. Meidän katumuksemme on täytetty Kristuksessa. Hän ei vaadi toista elämää synnin tähden, Jeesus on meidän karitsamme, meidän uhrimme, meidän sovituksemme. Jumalan oikeudenmukaisuus on täytetty ja saamme anteeksi, siksi tunnustakaamme syntimme Jumalalle ja saamme hänen rauhansa ja synninpäästönsä. Sydämenne olkoon kuormittamaton, sillä Jumala on uskollinen antamaan anteeksi.

Kun tunnustamme syntimme Jumalalle, hän puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä karitsan veren kautta. Jumala muistuttaa meitä siitä, että meillä on Kristuksen laskettu vanhurskaus. Rippi on aika muistaa, että seisomme Jumalan edessä Jeesuksen Kristuksen armossa. Vaikka olemme heikkoudessamme unohtaneet hänet, hän ei ole unohtanut eikä hylännyt meitä. Voimme luottaa siihen, että hän pitää lupauksensa puhdistaa meidätkaikki vääryys.